Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ollaan Kiestingissä syksyllä 1942. Neuvostoliittolainen lentokone on pudonnut. Raunioista löytyy lentokoneen miehistö kuolleena ja viisi laskuvarjon laukaisuhihnaa. Kun mukana on varustetorpedo, se tarkoittaa, että koneesta on pudotettu neljä desanttia, aivan kuten silminnäkijät olivat havainneet.
Kolme desanttia tapetaan taistelussa. Mutta missä on neljäs? Metsästä harhailemasta löytyy mies ja nainen. Nainen on pahasti haavoittunut, häntä on ammuttu. Mies on alasti ja täynnä tatuointeja, väittää olevansa suomalainen, muuttaneensa Kanadasta Neuvostoliittoon ja nyt pakenemassa venäläiseltä vankileiriltä. Tarina on niin uskomaton, että se voisi olla tottakin. Naisen tarina selviää myöhemmin, mutta kuulostaa uskottavalta sekin.
Käsillä on hankala pulma. Toinen näistä on puuttuva neljäs desantti, mutta kumpi? Mies tuntuu luontevalta, mutta desanttiryhmien radisteina on usein naisiakin. Asialla on sikälikin painoarvoa, että desanttien kohtalo on selvä: nopea käsittely kenttäoikeudessa ja välittömästi toimeenpantu kuolemantuomio.
Lauri Mäkisen esikoisteos Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset oli kiinnostava dekkari erikoisissa puitteissa 1920-luvun Ambomaalla. 50/50:n sota-aihe on tavanomaisempi, mutta en ole sotavuosiin sijoittuvia dekkareita juuri lukenut.
Sota-aiheeseen Mäkinen päätyi, koska hän halusi kirjoittaa Suomeen sijoittuvan dekkarin, jossa kahta ihmistä epäillään rikoksesta, jonka rangaistuksena on kuolema – silloin sotavuodet ovat kieltämättä ilmeinen tapahtuma-aika.
Kuvio on mielenkiintoinen ja takaumaluvut, joissa kummankin epäillyn taustaa käydään läpi, ovat mielenkiintoisia katsauksia erilaisiin maailmoihin. Venäläisten vankileirien kulttuuri aukeaa kiinnostavalla tavalla.
50/50 on vetävä kirja ja näiden näyttöjen perusteella Mäkisen seuraava kirja on pakollista luettavaa.
