Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aika kauan tätä jo ehdittiin odottaakin. Muutamien lähinnä Paul Austeriin keskittyneiden mietiskely- ja muisteluteosten jälkeen kirjailijamestari on viimein saanut valmiiksi yhden niistä töistä, joista jälkipolvet tulevat hänet muistamaan. 4 3 2 1 on koko hirmuisen yli 1100 sivun mittansa täydeltä taattua ja parasta Austeria: syvällistä ihmiskuvausta, sivistystä, taiteita, ajankuvaa, ihmissuhteita, seksuaalisuuden probleemeja. Ja kaikki tämä ovelan austermaisessa monimutkaisessa juonirakennelmassa, jossa lukija on lähes pakotettu itsekin tekemään muistiinpanoja siitä, missä ihmeessä sitä taas mennäänkään. 4 3 2 1 on huikea romaani.
Keskiössä on Archie Ferguson, maaliskuussa 1947 syntynyt kodinkonekauppiaan ja valokuvaajan ainoa lapsi. Hän varttuu keskiluokkaisen tylsässä esikaupunkilaisidyllissä New Jerseyssä, josta on vain lyhyt matka monien houkutuksien New Yorkiin. Ferguson (muoto, jota Auster päähenkilönsä nimestä suosii vauvasta alkaen) on lahjakas urheilija vielä koulussa, mutta vähitellen kirjoittaminen alkaa viedä. Rakkaudet tulevat, rakkaudet menevät. Isot henkilökohtaiset tragediat varjostavat Archien lapsuutta ja nuoruutta.
Mutta kirjan oveluus tulee tässä: Auster kertoo Archien tarinan neljään kertaan. Hän varioi juonen yksityiskohtia luoden neljä erilaista Fergusonia. Lopulta Ferguson kohtaa suunnilleen samat ihmiset, ystävystyy ja rakastuu suunnilleen samoihin ihmisiin, tekee suunnilleen samoja valintoja, taustalla vaikuttaa suunnilleen samanlaisia tapahtumia, mutta tuloksena on lopulta neljä varsin paljon toisistaan poikkeavaa tarinaa. Kuinka dramaattisia kontrasteja Auster luokaan!
Kieltämättä 4 3 2 1 on paitsi rakenteensa myös itse tekstinsä puolesta melko raskasta luettavaa. Auster ei juuri dialogia kirjoita. Pitkät ja toteavat tekstikappaleet, jotka tarkentavat erittäin lähelle Fergusonin sisintä, hallitsevat tekstiä. Kulttuuriset ja historialliset tapahtumakuvaukset täyttävät pitkiä osia kirjasta. Elokuvia ja kirjallisuutta analysoidaan runsaasti. Ja suuri rooli on myös nuoren miehen hapuilevalla oman seksuaalisuuden etsimisellä, nautinnon ja rakkauden ei aina niin tuskattomalla kombinaatiolla. Ei Auster kuitenkaan raskassoutuinen kirjoittaja ole, ehei, hyvin sujuva ennemminkin, mistä myös Ilkka Rekiaron oivallinen käännös pitää huolen. Rekiarolla onkin ollut täysi työ saada käännettyä Austerin lukuisat englannin kielen ominaispiirteisiin, homonymioihin ja kielivitseihin keskittyvät jaksot. Hatunnosto hänellekin.
Olen todellakin odottanut, koska Auster kirjoittaisi jälleen niitä romaaneja, joihin joskus viime vuosikymmenellä tosissani ihastuin. Onneksi minun (ja luultavasti aika monen muunkin Auster-fanin) huutoon on nyt vastattu. 4 3 2 1 lunastaa suuret odotuksensa. Tässä on parhaita lukuelämyksiä aikoihin!
