Nerine ja hänen äitinsä eivät ole koskaan asuneet vuotta pidempään yhdessä paikassa. Nyt äiti ottaa kartan ja toteaa, että 39 astetta luoteeseen ei ole hullumpi vaihtoehto tällä kertaa. Miko, leipuri jo seitsemännessä polvessa, ei taas ole koskaan asunut missään muualla ja hänen odotetaan jatkavan perheyritystä isänsä jälkeen. Nuoret kohtaavat pienessä, tuulisessa rannikkokaupungissa, jonne Nerinen äiti perustaa yrityksensä.
Nerineä ei niinkään kiinnosta Miko, vaan tämän salaperäinen, vaitelias ja isokokoinen veli Eeli. Sattuma, olosuhteet ja kaunis ajatus johtavat tragediaan, jonka jälkeen kukaan eikä mikään ole enää entisensä. Kaupunki itsessäänkin tuntuu muuttuvan. Todellisuus on ristiriitaista ja täynnä unelmia.
Miko miettii kaupungin jättämistä, lähtemistä ja muistelee Eeliä sekä harvinaisia lasikuulia. Nerinen äiti haluaa taas muuttaa kaupungin edustalle vanhaan majakkaan. Nerine puolestaan on löytänyt kerrankin paikan, jossa hän haluaisi asua pidempään. Kaikille annetaan omat vaihtoehtonsa ja jokainen täyttää oman kohtalonsa.
Kirjan tunnelma on vahva, oudon intensiivinen ja utuisen tarkka. Koskettava romaani aikuisuuden kynnyksellä olevista nuorista, rakkaudesta ja ystävyydestä, veljeydestä ja unelmista. Suosittelen kaikille, vaikka kirja lienee suunnattu nuorille aikuisille. Kerronta käydään Nerinen ja Mikon vuorottain kertomana, taitolaji ja toimii tässä erittäin hyvin. Esikoiskirjailijan vaikuttava näyttö.