Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä kirja on pieni aarre, jota olen vaalinut yöpöydälläni. Kun katse on kohdistunut siihen, ihaillut sen kantta ja tullut ajatus siitä, miten mukavaa on mennä nukkumaan ja toivoa, ettei uni tulisi, koska haluaisi vaan viettää aikaa tämän kirjan parissa.
Olen aina ollut kiinnostunut sukupolvia käsittelevistä romaaneista, sillä miten pieni aika ihmishistoriassa on kolmekin sukupolvea, niin miten eri lailla siellä on käyttäydytty. Kuitenkin on asioita, mitkä siirtyvät ja aina ne eivät ole niin hyviä. Syntipukkina olo periytyy, vaikka ei pitäisi.
Tässä kirjassa kirjailijan äiti on kuollut, mutta kirjailija ”juttelee” äidilleen. Jotenkin ihanteellinen tilanne, koska äiti ei voi vastata. Voi aivan kaikessa rauhassa käydä läpi kaiken, alkaen äidin lapsuudesta ja hänen vanhemmistaan, edeten sitten koko hänen elämänsä. Välillä kirjailija tietää, mitä äiti olisi milloinkin sanonut, vastannut, ottanut kantaa. Vaan eipä voi ja niin voi ihan vapaasti kertoa ihan mistä tahansa, silti jutella äidille.
Mikä tässä onkin sen ”punainen lanka”, on se, että ymmärtää, miksi oli niin tai näin. Jokaisen kokema elämä muokkaa ihmistä. Onkin hienoa tietää menneisyyden tapahtumat tai edes jotain niistä, jotka siten ohjaavat kunkin elämää.
Kun kirjailija kertoo onnettomuudesta, mihin äitinsä joutui nuorena, se on suorastaan liikuttavaa. Kuinka hän miettii, mitä äiti oli ajatellut, olisiko syönyt jäätelöä, jos olisi päässyt perille. Ja jos äiti ei olisikaan ollut siinä bussissa, olisi jonkun syyn takia jäänyt pois ja miten elämä sitten olisi mennyt…
No nyt tänne asuntoon on tullut aika paljon hiljaista kansaa. Hyvin mahtuu, ottakaa rahia allenne, siinä on jakkaroita pinossa lipaston edessä, juu kolmijalkaisia ovat mutta tukevampia kuin suurmiehen muotoilemat….
Istukaa rakkaat vainajat, painakaa puuta.
Suorastaan nautiskelin tällä kirjan aiheella, tällä kirjalla, hitaasti ja makustellen, sillä kieli on niin omintakeisen kaunista ja sellaista, että se tulee lähelle, sen suorastaan tuntee. Luulenpa hyvinkin, että palaan tähän kirjaan vielä uudestaan.
Onnea Finlandia-palkinnosta, Sirpa Kähkönen ❤️
