Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Palasin ehkä noin 10 vuoden tauon jälkeen Charles Bukowskin runojen pariin tarkistaakseni, mitä mieltä niistä tänä päivänä olen. Kokonaiskuvan saamiseksi tartuin Seppo Lahtisen valikoimaan ja kääntämään kokoelmaan 234 runoa, joka kattaa Bukowskin kirjallisen uran alusta loppuun. Kokoelman runot ovat peräisin 17 eri kokoelmasta, joten lähdeaineistosta ei ole ainakaan ollut pulaa. Kaikkiaan elämänsä aikana Bukowski kirjoitti tuhansia runoja, satoja novelleja ja kuusi romaania.
Bukowskin runojen aiheet tulevat useimmiten hänen omasta päihteidentäyteisestä elämästään. Juopottelu, vaihtuvat naiset vaihtuvine tarpeineen ja ominaisuuksineen, satunnaiset kaverit ja laukkaradalla käynti täyttivät vanhan likaisen rentun elämän. Bukowski kirjoittaa suorasanaista vapaarakenteista proosarunoa välittämättä juurikaan mistään runomitoista – riimeistä nyt puhumattakaan. Teemat toistuvat: ensin vedetään kunnon kännit, sitten kopeloidaan lähintä saatavilla olevaa naista. Teksti on taatusti suorasukaista ja ruokotonta. Rappio rehottaa valtoimenaan. Siis varoitus herkkähipiäisimmille: nämä runot eivät todellakaan sovellu kaikille.
Ei Charles Bukowski ihan maaliinsa joka kerralla osu, enkä minäkään varauksetta (ainakaan enää) näille syty, mutta silti on todettava, että vanha konna oli erittäin taitava kirjoittaja. Bukowskin novellit ja romaanit toistavat samankaltaisia aineksia kuin hänen lyriikkansakin, mutta asioiden ydin on tiivistyy parhaiten juuri hänen runoissaan – siksi ne ovatkin Bukowskin kirjailijanuran tärkeimpiä ja kestävimpiä luomuksia. Ehkä Bukowskia kannattaa nauttia pienissä erissä silloin tällöin. Bukowski taatusti osaa ihastuttaa, mutta myös vihastuttaa. Kokeile?
