Kauhun mestarin Stephen Kingin uutuus 22.11.63 tarttuu aikamatkustukseen. Aikamatkustustarinoiden vaikeus on saada aikamatkustuksen idea kestämään koko romaanin lävitse. Viisaasti King sivuuttaakin aikamatkustuksen mekaniikan ja työntää lukijan nopeasti kohti itse tarinaa.
Huolimatta järkälemäisestä mitastaan (~870 sivua) kirjan juoni aukeaa varsin nopeasti. Kirjan päähenkilö Jake Epping on astunut madonreiän lävitse selvittääkseen oliko Lee Harvey Oswald John F. Kennedyn murhan takana ja jos oli, pystyisikö murhan estämään. Aikajana ei kuitenkaan hyväksy muutoksia, vaan pyrkii säilyttämään järjestyksensä.
Poikkeuksellisesti verrattuna suurimpaan osaan muita Kingin teoksia 22.11.63 sisältää varsin vähän kauhua. Kirjan suurin ongelma itselle kuitenkin oli se, etten ymmärtänyt päähenkilön ajatusmaailmaa. Esimerkiksi Epping tuntuu alun perin lähtevän menneisyyteen vain, koska hänen satunnaistuttunsa kehottaa tekemään niin.
Vikoineenkin King on aina omanlaisensa ja hänen tyylinsä piti minut kirjan juonessa mukana. Aihepiiri Kennedyn murhasta ei varmastikaan ole yhtä läheinen suomalaisille kuin mitä se on yhdysvaltalaisille. Tästä huolimatta tarinan todenmukaisten faktojen yhdistely tuottaa mielenkiintoisen kokonaisuuden.