Yuval Noah Harari nousi populaaritieteen rocktähdeksi ihmiskunnan historian pikakelauksella esittelevän Sapiens-teoksensa myötä. Erinomainen kirja oli melkein kokonaan huippukiinnostava. Sittemmin myös tulevaisuutta tutkaileva Homo Deus nousi kansainväliseksi bestselleriksi, joten uusi 21 oppituntia maailman tilasta kuului varmaankin monilla vuoden odotetuimpiin tietokirjoihin.
Hararin kirja perustuu osin hänen aiempiin teoksiinsa ja esitelmiinsä, jotka hän on koonnut loogiseksi kokonaisuudeksi. 21 oppituntia maailman tilasta käsittelee muiden muassa politiikkaa, uskontoja, yhteiskunnallisia kysymyksiä, tekniikkaa ja globaaleja uhkia. Näkökulma on laaja, ja vaikka Harari kirjoittaa hyvin ja selkeästi, eivät monimutkaiset asiat ole aina niin helppoja ymmärtää. Kirjasta tulee vähän raskassoutuinen.
Tämä raskaus on harmillista, sillä asiaahan Hararilla on, ja monet teemoista ovat sellaisia, joista kaikkien pitäisi olla perillä. Välillä tuntuu, että nykyisessä masentavien uutisten maailmassa Harari nostaa kätensä pystyyn: maailma ja ihmiskunta voitaisiin vielä pelastaa, mutta ihmisillä on liian kiire sotia ja tuottaa talouskasvua. 21 oppituntia maailman tilasta on raskas myös synkkyytensä vuoksi.
Kirja kannattaa siis lukea, tai ainakin sen opeista pitäisi ottaa vaarin, mutta ihan ongelmatonta se ei ole. Vertailukohtana minulla on aiemmin syksyllä ilmestynyt Hans Roslingin, Ola Roslingin ja Anna Rosling Rönnlundin Faktojen maailma, jonka peruseetos on samankaltainen, mutta käsittelytapa huomattavasti valoisampi, vakavasta aiheesta huolimatta. Joka tapauksessa: luitpa tämän tai jotain muuta, niin ihmiskunnan ja planeettamme tulevaisuuden kohtalonhetket ovat käsillä. Toimi.