Eletään 1980-luvun kulta-aikaa. Hevi on parasta musiikkia, ainoa bändi Iron Maiden. Kauhupokkarit vievät mennessään ja illat kuluvat VHS-videoiden ja roolipelien parissa. Toisinaan pikkukylän raitilla pyöräillessään pojat miettivät erästä hurjaa tarinaa, jonka joku on joskus kylässä kokenut.
Eräs heistä päättää muiden yllytyksestä selvittää, onko tarinan aave totta ja lähtee tutkimaan asiaa. Hän saakin selville jotakin. Tragedian, jossa yksi menetti henkensä ja kaksi elämänsä. Toki kylässä se tiedettiinkin, mutta hän ei ollut asiasta kuullut. Ei ainakaan totuutta, joka lopulta on mitä surullisin. Aaveiden jahtaaminen jää tähän, mutta ei muu nuoruus. Kesät kestivät ikuisesti ja päivätkin olivat paljon pidempiä kuin nykyisin.
Kylä on paikka, josta kaikki lähtevät ja niin lähtee päähenkilökin. Ironista kyllä, hän palaa aikuisena sinne työhön ja muistelee vieläkin tuota nuoruutensa tapahtumaa melankolisesti.
Albumi on mustavalkoinen ja piirrosjälki terävää ja hyvää, paikkakunta on tunnistettavissa, samoin aikakausi. Ruutujen sijoittelu tuo ilmettä ja eloa seikkailupitoiseen tarinaan, samoin värien ja tyylin vaihtelut. Erityishuomiota saa tekstien kääntäminen myös englanniksi sivujen alalaitaan, joten albumin voi lähettää vaikka ystäville muille maille. Lisäksi albumi sisältää pelattavan Call of Cthulhu -hahmon!
Itse pidin tästä melkoisesti; tarina on pääasiassa kasvukertomus lähimenneisyydestä, mutta sivujuoniakin tässä voi nähdä. 1980-luku on mainiosti läsnä kaikkine ilmiöineen ja uskollisesti kuvattuna. Albumissa ilmoitetaan sitä painetun vain 333 kpl, joista itselläni on ilo siis nyt omistaa yksi numeroitu kappale tekijän omistuskirjoituksella.