Vuosi 1947 oli kiinnostava, siinä missä lähemmin tarkasteltuna toki mikä tahansa toinenkin. Helmikuussa allekirjoitettu Pariisin rauhansopimus saattoi päätökseen toisen maailmansodan, YK asettaa komitean ratkaisemaan Palestiinan kysymyksen ja lordi Mountbatten nimetään Intian viimeiseksi varakuninkaaksi.
Elisabeth Åsbrink käy vuotta läpi kuukausi kerrallaan ja pureutuu näihin isoihin asioihin yksilötasolla. Historian suuria linjoja tarkastellaan yksittäisten henkilöiden näkökulmasta. Tämä tuo mielenkiintoisen katsantokannan historiaan. Ratkaisu toimii hienosti: 1947 on hyvin kirjoitettu ja kiinnostavaa luettavaa.
Kirja pyörii tiettyjen kysymysten ympärillä: muutakin historiaa käsitellään, mutta selvästi pääpaino on juutalaiskysymyksessä ja natseissa. Palestiinan asiaa ratkaisseen UNSCOP-komitean toimista ja vastoinkäymisistä puhutaan paljon, samoin Per Engdahlista, vaikutusvaltaisesta ruotsalaisesta natsista.
Nämä aiheet ovat niin keskiössä, että olisin lopulta toivonut kirjan olevan laaja-alaisempi. Mountbattenin ratkaisu Intiassa – maan jakaminen hindujen Intiaan ja muslimien Pakistaniin – ja kaikki se pahuus, mitä siitä seurasi, oli mielenkiintoista, samoin katsaukset Simone de Beauvoiriin ja Christian Dioriin.
Jälkipuheessaan Åsbrink toteaa, että vuonna 1947 taloudessa tapahtui ratkaisevia muutoksia, kuten Kansainvälisen valuuttarahaston perustaminen ja GATT-sopimus, mutta päättäneensä olla käsittelemättä niitä – mikä on sääli, koska olisin mieluusti lukenut paljon laajemman katsauksen Åsbrinkin tavalla käsiteltynä.
Vaikka kirja ei olekaan kaikkea, mitä haluaisin sen olevan, se mitä se lopulta on, on vallan herkullista sekin. Historian ystäville 1947 : Mistä historiamme alkaa? on ehdottomasti lukemisen arvoinen.