Pohjoismaiden historian suurin kaupunkipalo riehui Turussa 4.9.1827. Palo tuhosi suuren osan kaupungista ja johti monenlaisiin seurauksiin, muun muassa siihen että Turun Akatemia siirrettiin Helsinkiin ja sitä myöten valtaa siirtyi Turusta enemmän uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin.
Mutta miksi palo syttyi? Virallinen historiankirjoitus ei taida tietää tarkkaa syytä, palon tiedetään vain alkaneen Hellmanien talosta, josta se sitten levisi koko kaupunkiin. Entä jos palo sytytettiinkin tahallaan? Onhan tällaisessa suurkatastrofissa runsaasti tilaa erilaisille salaliittoteorioille, siinä missä tuoreemmissakin suurtuhoissa.
Mike Pohjolan vuonna 2011 esitettyyn 1827 Infernal Musical -musikaaliin perustuvassa romaanissa Turun polttamisesta on kiinnostunut useampikin taho. Motiivit vaihtelevat: yhtä ajaa poliittinen salaliitto, toista saatanallinen suunnitelma, kolmatta rehti kapitalismi ja omaneduntavoittelu. Mutta kuka sen palon sitten lopulta sytyttää?
1827 on räväkkä ja vauhdikas historiallinen katastrofiromaani. Lopputulos on selvä alusta pitäen – Turku palaa – mutta tarinan käänteet vetävät mukaansa. Kirjan kuvaus 1800-luvun elämästä on vakuuttavaa ja sivuosissa poukkoilevat todelliset henkilöt tuomat oman lisäarvonsa. Taustatyö vaikuttaa hyvin tehdyltä, mutta 1827 on todellisista tapahtumista taiteellisia vapauksia ottava pulp-henkinen viihdekirja, ei tarkka historiallinen dokumentti.
Pohjola on kuorruttanut tarinansa nykyaikaan sijoittuvalla kehyskertomuksella, jonka olisi ehkä voinut jättää poiskin. Kovin suurta lisäarvoa se ei varsinaiselle tarinalle anna, mutta eipä siihen toisaalta kovin paljon aikaakaan tuhlata.
1827 on kaikin puolin mainio kirja. Lukisin mieluusti enemmänkin tällaista vauhdikasta, kiinnostavaa kotimaisen historian avainhetkiin sijoittuvaa viihdettä, ja tähänastisten näyttöjen perusteella Mike Pohjolan seuraavakin kirja on pakollista luettavaa.