Niklas Natt och Dagin historiallisten romaanien trilogian toinen osa 1794 vie lukijan keskelle likaista ja synkeää Tukholmaa. Tarina alkaa kuitenkin vielä kauempaa, Saint-Barthélemyn saarelta Antilleilta, jossa Ruotsilla oli noihin aikoihin pieni siirtomaa.
Saaren pääasiallinen elinkeino oli orjakauppa, ja sen ympärille Niklas Natt och Dag alkaakin tarinaansa kasata. Nuori maanomistajan poika lähetetään saarelle, jotta hänellä olisi jotain muuta ajateltavaa kuin suloinen torpparin tytär, mutta hän tutustuu saarella täysin vääriin ihmisiin. Nuorta rakkautta ei kuitenkaan mikään voi pysäyttää, mutta kuten pian huomataan, hinta on hirveä.
Paluu Tukholmaan. Sarjan avausosasta tuttu raakki Mickel Cardell kutsutaan apuun selvittämään, miksi nuorten rakastavaisten häät päättyivät karmeaan murhenäytelmään. Aisaparikseen Cardell saa, tai oikeastaan ottaa, Emil Wingen, sarjan edellisestä osasta tutun Cecil Wingen pikkuveljen. Nuorempi Winge yrittää parhaillaan juoda itseään hengiltä, kun Cardell antaa hänelle edes vähän syytä elää edelleen.
Niklas Natt och Dag haluaa kirjoittaa ajankuvauksensa mahdollisimman tarkasti. Niinpä Tukholman kadut ovat pimeitä, ihmiset likaisia ja ilkeitä, selviytyminen on usein pienen oljenkorren varassa. Lämpöä – niin inhimillistä kuin ihan fyysistäkin – on vaikea saada. Natt och Dag kuvaa oloja senaikaisissa laitoksissa, kuten mielisairaalassa ja lastenkodissa sangen sydämeenkäyvästi.
Varoituksen sana sanottakoon väkivallasta: 1794:ssä kuvataan paljon väkivaltaa, ja nämä kuvaukset ovat paikoin todella inhottavan tarkkoja. Muutenkin kirjan juoni jättää toivomisen varaa, samaa imua tässä ei ole kuin Natt och Dagin esikoisteoksessa 1793:ssa. Kolmas osa on kuitenkin tulossa vuoden tai parin päästä. Lue vain.