Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ruotsin armeijan raakki eli siveyspoliisin palkkaa nostava sodassa käsivartensa menettänyt Mickel Cardell löytää vedestä ruumiin, jolta on leikelty kaikki raajat, jonka kieli on katkaistu ja jonka silmät on puhkaistu. Cecil Winge on poliisin liepeillä toimiva älykäs mies, josta keuhkotauti on tuota pikaa viemässä voiton. Winge ja Cardell yhdistävät voimansa saadakseen selville tuntemattoman miehen henkilöllisyyden ja saattaakseen hänen murhaajansa vastuuseen teoistaan.
Lähtöasetelma kuulostaa perusdekkarilta, ja sitähän Niklas Natt och Dagin (kyllä, se on hänen oikea nimensä – Ruotsin vanhin elossa oleva aatelissuku) esikoisromaani 1793 pohjimmiltaan onkin. Natt och Dagin kirjassa on kuitenkin useita sellaisia koukkuja, jotka nostavat sen esiin genren päävirrasta.
Ensinnäkin on miljöö: Tukholma vuonna 1793. Jälkihuomautuksissaan kirjailija kertoo asettaneensa fiktiivisen tarinansa tietoisesti kiinnostavaan kohtaan historiaa. Kuningas Kustaa III:n edellisvuotisen murhan vuoksi hallinto on vielä käymistilassa, ja monia oman edun tavoittelijoita pyrkii tärkeisiin virkoihin. Tällaisissa olosuhteissa kunnollista poliisityötä, jota Winge ja Cardell pyrkivät tekemään ei katsota suopeasti. Samaan aikaan Ranskassa on käynnissä vallankumous, tai oikeastaan sen loppumainingit, jossa kauniit vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteet alkavat väistyä giljotiinin tehdessä hävitystyötään. Vallankumouksen kaiut kuuluvat kaukaiseen Tukholmaan asti.
Myös Niklas Natt och Dagin tapa kuvata kaikista heikoimpia – sairaita, vammautuneita, varattomia, orpoja – on hieno. Tavallisen kansan osa ei 1700-luvun lopun Tukholmassa ollut kaksinen. Olot olivat kurjat, hygienia olematonta, valtaapitävien mielivalta rajatonta.
Tärkein on kuitenkin tarina ja tapa viedä sitä eteenpäin. Tai oikeastaan taaksepäin, sillä alun tapahtumien jälkeen Niklas Natt och Dag siirtää fokuksen hieman kauemmas ja aivan eri henkilöihin, ja sitten hän tekee saman tempun vielä toisen kerran, kunnes lopulta kaikki langat solmitaan yhteen tyylikkäästi. On myös huomattava, kuinka hyvin hän pitää lukijan mukana käänteissään. Muutamankin kerran huomasin miettineeni, että onkos tämä henkilö nyt se sama, joka teki sitä tai tuota sata sivua aiemmin, ja suunnilleen seuraavalla rivillä onkin hienovarainen viittaus aiempiin kirjan tapahtumiin.
Historiallisesta jännityksestä pitävälle Niklas Natt och Dagin 1793 on oikein hyvä valinta: helppolukuinen ja koukuttava tarina oivallisen oloiselta uudelta kirjoittajalta, jolta on syytä toivoa lisää luettavaa. Suosittelen!
