Televisio on edelleen aihe, joka kiinnostaa laajaa joukkoa ihmisiä, vaikka lineaarinen televisiovirta tuntuukin olevan hiipumaan päin ihmisten yhdistäjänä. 13 katseluasentoa on kelpo paketti esseitä televisiosta ja siitä, miltä televisio tuntuu. Kokoelmasta nauttiminen edellyttää tietyn määrän televisionkatselua, kyllähän nämä esseet paremmin aukeavat, jos aiheina olevat tv-sarjat ovat edes pintapuolisesti tuttuja.
Useammassakin esseessä analysoidaan tosi-tv-tarjontaa, mutta onneksi mukaan mahtuu myös muutakin. Ville Hämäläisen rinnastus Kotikadun Pertti Mäkimaan ja Mad Menin Don Draperin välille oli oiva, essee Punavuoren Don Draper oli kokoelman huippuhetkiä. Nautin myös Suvi Auvisen Poliittinen eläin -esseestä, joka käsitteli Alfred J. Kwak -sarjan anarkistista otetta.
Kokoelma on sinänsä aika tasalaatuista tavaraa; aiheiden kiinnostavuus vaihteli, mutta mikään ei erottunut selvästi muita heikompana. Kaisu Tervosen sinänsä kiinnostava teksti Äiti on hullu liittyi kenties heikoimmin televisioaiheeseen; kyllä sekin The Umbrella Academy -sarjasta ponnisti liikkeelle, mutta keskittyi sitten enemmän äitiyteen kuin televisioon.