Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
117 kirjettä alkaa siitä mihin useimmat kirjat päättyvät: sen päähenkilö on selvinnyt hengissä Belsenin keskitysleiriltä ja aloittaa uutta elämää Ruotsissa, olkoonkin että hänelle on tappavan keuhkotaudin takia annettu vain kuusi kuukautta elinaikaa, ja että hän on leirillä riutunut 29-kiloiseksi luurangoksi. Tämä Miklos on kuitenkin sitkeä ja päättäväinen. Hän haluaa itselleen vaimon, ja niinpä hän on kirjoittanut 117 samansisältöistä rakkauskirjettä ja lähettää ne kaikille unkarilaisnaisille, jotka ovat Ruotsissa toipumisleireillä, kuten hän itsekin. Näiden 117 naisen joukosta hän uskoo lujasti löytävänsä tulevan puolisonsa.
Kuolemansairaan Miklosin hanke kohtaa tietenkin monia vastuksia, mutta kun hän saa kirjeen nuorelta Lililtä, hän tietää kohdanneensa elämänsä rakkauden. Ja koska romaanin kertojana on Miklosin ja Lilin poika, ei lukijan tarvitse olla huolissaan: kaikki järjestyy lopulta.
117 kirjettä on hieno pieni tarina. Se on kirjoitettu harvinaisen kauniisti, eikä lopputulos ole silti lässyttävän romanttinen vaan jollakin tavalla henkevä. Kirjan henkilöt eivät ole mitään mallikansalaisia heikkouksineen ja puutteineen, mutta heitäkin on kohdeltu eräänlaisella pieteetillä. Voin lämpimästi suositella tätä teosta, vaikka painovirheiden laskemisen lopetinkin jo puolessa välissä tekstiä…
