Lucio Battistinin elämä muuttuu peruuttamattomasti sillä hetkellä, kun hän tutustuu uuteen ystäväänsä Fritziin. Fritz on uskollisen ystävän perikuva ja pysyy rinnalla joka hetki. Valitettavasti Fritz on kuusi senttimetriä pitkä syöpäkasvain. Kuusi senttiä on iso koko kasvaimelle ja Lucio laskee itselleen pyöreästi sata päivää oikeaa elämää. Kuolemaan totutteleminen vie aikansa, mutta päivät kuluvat ja on aika pistää asiat järjestykseen.
Sata päivää on vähän elämässä, mutta myös paljon kun ottaa huomioon ihmisten ailahtelevaisen mielen. Joka hetki ei voi tehdä järkeviä asioita tai elää täysillä. Kuolemaa odotellessa saattaa tehdä asioita, joita muuten ei tekisi, mutta mikä on loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä?
Fausto Brizzin tyyli on hauska ja jopa kepeä mutta silti elämänläheinen. Päähenkilö puhuttelee lukijaa suoraan ja saa miettimään millaista olisi tietää oma kuoleman hetkensä ja miten siihen suhtautuisi. On merkityksellisempää, että sinua jäädään kaipaamaan sellaisena kuin olet, kuin että sinut muistetaan asioista, joita olet tehnyt.
100 onnen päivää on niitä kirjoja, joita on onni löytää ja lukea. Se ei ole mestariteos, mutta vaikuttavampi kuin moni yltiö sentimentaalinen teos. Kirjan ei tohtisi loppuvan, koska tietää mitä on tulossa.