Lyhyesti kirjoittamisen taito on vaativa. Miten kertoa kokonainen tarina vain muutamilla sivuilla, pisimmilläänkin vain parissa sivussa? Unkarilainen István Örkény (1912–1979) kehitti tiivistämisen taiteen terävimmilleen. Juhani Huotari on valikoinut ja kääntänyt Örkényn satavuotisjuhlien kunniaksi hänen laajasta tuotannostaan kokoelman 100 minuuttinovellia. Se on laajennettu laitos aiemmin suomennetusta minuuttinovellikokoelmasta.
Örkényn novellit ovat niin teemoiltaan kuin tunnelmiltaankin hyvin monipuolisia. Toisen maailmansodan koettelemukset rintaman työpalveluksesta sekä monivuotisesta sotavankina olosta heijastuvat moniin novelleihin toisaalta vakavina ja synkkinä aiheina, mutta usein mukana on groteskia hirtehishuumoriakin ja elämän absurditeetteja. Kommunistiajan Unkarissa sananvapautta tietenkin rajoitettiin vahvasti, mutta kyllä Örkény senaikaisen järjestelmän toilailuista löytää yhtä jos toista kirjoitettavaa – vertauskuviin kätkien tai ihan suoraankin päin naamaa nauraen. On helppo nähdä István Örkeny esimerkiksi Daniil Harmsin hengenheimolaisena.
100 minuuttinovellia on kiehtova katsaus unkarilaiseen 1900-luvun mielenlaatuun. Lyhyt muoto antaa mahdollisuuden irrottaa aikaa kirjallisuudelle vaikka (Örkényn sanoin) löysiä munia keittäessä tai puhelimen tyytätessä varattua. Piikikäs, mutta sopivan lämmin ja absurdi huumori ja briljantinterävä älykkyys lyövät kättä näissä novelleissa niin muikealla tavalla, että mielelläänhän tätä vinkkaa.