Moreeni-kustannusliike on hemmotellut virkkauksen ystäviä jo useammalla palavirkkauskirjalla, joista kannattaa mainita Jan Eatonin 200 virkattua ruutua ja Betty Barndenin Virkatut kukkatilkut. Nyt käsiteltävänä oleva 100 isoäidinneliötä mainitsee muuten loppusanoissaan nämä kirjat lähdeteoksikseen. En oikein ymmärtänyt, miten tämä lähteiden käyttö tässä tapauksessa on toiminut, koska samoja malleja niissä ei ollut, mutta eräänlaista samaa sarjaa ne jatkavat.
Vaikka kirjan nimessä puhutaankin isoäidinneliöistä, niin se mitä me suomalaiset virkkaajat tällä termillä käsitämme on vain vaatimaton lähtökohta sille mallien ja värien ilotulitukselle, jonka kirja sisältää. Ruuduista tai neliöistä on tosin kysymys, mutta mukana olevat kuviot ovat melkoinen aarreaitta innokkaalle peittojen ja tyynyjen virkkaajalle. Tässäkin kirjassa ohjeissa on merkintä vaikeustasosta, eivätkä helpoiksikaan merkityt mallit näytä tylsiltä tai yksinkertaisilta, puhumattakaan sitten niistä, jotka on luokiteltu keskitasoisiksi tai haastaviksi.
Ehkä kaiken salaisuus on väreissä, joiden käyttäjänä Morgan on todellinen mestari. Värit saattavat näyttää sinänsä jopa räikeiltäkin, mutta ne on yhdistelty hyvin taitavasti. Teoksen esipuheessa Morgan kirjoittaakin, että ”villeistä väreistä virkattu torkkupeitto ei ole räikeä – se on upea!” Toinen asia on sitten se, mistä langoista näin ihania värejä löytyy; kirjan mallit on toteutettu Cascade 220 langasta, mutta voisin kuvitella, että vähän halvemman hintaluokan Gjestalin Maijasta ja Jannesta voisi löytyä suhteellisen laaja värikartta.
Kuten edellä olevasta varmaankin käy ilmi, ihastuin tähän kirjaan kovasti, ja sillä on itseoikeutettu paikka käsityökirjastossani.