Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
100 asiaa -sarjassa on tähän mennessä käsitelty aika isoja aiheita: maapalloa, avaruutta, historiaa, valtameriä, vain joitakin mainitakseni. Musiikki tuntui sen takia ensi alkuun jotenkin hieman ”pieneltä” aiheelta, saako tästä aiheesta irti yhtä lennokkaita faktoja kuin aikaisemmista osista? Huoli osoittautuu aivan turhaksi, 100 Asiaa musiikista näyttää lapselle (ja miksei vanhemmallekin) miten musiikki on paljon muutakin kuin mitä saattaisi ensiolettamalla kuvitella.
Kirjan alussa tutustutaan muutamiin perusasioihin, kuten miten äänet syntyvät ja mikä oikeastaan erottaa musiikin metelistä. Korvakuulolta ero on on yleensä selkeä, mutta oskilloskooppi-nimisellä koneella eron voi myös kirjaimellisesti nähdä. Musiikin luonnetta avataan kirjan edetessä enemmänkin, sillä kyseessä ei ole vain viihde ja esteettinen nautinto, vaan myös viestintää. Kautta aikain ihmiset ovat laulaneet eeppisiä runoja ja tarinoita joiden laulamiseen menee tunteja, koska tiedon yhdistäminen sävelmään helpottaa muistamista.
Näin on yhä nykyäänkin Länsi-Afrikassa, jossa griot-laulajat laulavat hallitsijoista, suvuista, historiasta ja kaikenlaisista paikallisista tapahtumista, joiden halutaan pysyvän muistissa. Länsi-Afrikasta on peräisin myös puhuvien rumpujen perinne. Taitavat rumpalit kykenevät soittamalla ilmaisemaan kokonaisia ilmauksia ja lauseita. Rummutustekniikalla voitiin siten lähettää viestejä kylästä kylään yli 30 kilometrin päähän, mitä orjat nokkelasti hyödynsivät myös Yhdysvaltain vuoden 1793 orjakapinan organisoimisessa.
Paljon muutakin yllättävää tulee vastaan. Kirjassa tutustutaan myös eksoottisiin nuottikirjoituksiin, kuten sokeiden pistenuottikirjoitukseen, vastataan kysymykseen miten Beethoven pystyi säveltämään ja soittamaan vaikka oli kuuro ja kuinka rap-kulttuuri pelastaa nykyään uhanalaisia kieliä. Vastauksen saa myös kysymys minkälainen sävelmä muuttuu todennäköisemmin raivostuttavaksi korvamadoksi.
Kirjan tärkein opetus taitaa kuitenkin olla tässä: 1990-luvulla soitonopettajat halusivat selvittää, mitkä ominaisuudet yhdistivät heidän parhaita oppilaitaan, ja vastaus oli yllättävän yksinkertainen: nämä oppilaat tekivät yksinkertaisesti eniten töitä. ”Jotkut poikkeuksellisen lahjakkaat soittajat onnistuivat saavuttamaan samat tulokset vähemmällä harjoittelulla kuin muut, mutta 80% opiskelijoista oli sitä parempia, mitä enemmän harjoittelivat.” Siinäpä rohkaiseva muistutus itse kullekin, epäilemättä tämä seikka pätee laajemminkin kuin vain musiikin harjoitteluun.
100 asiaa musiikista on hieno lisä kirjasarjaan, johon on toivottavasti tulossa vielä lukuisia jatko-osia.
