Vieraantuminen sotaakäyvästä kotimaasta, kielestä ja sitä myöten itsestä. Siinä Kadoksiin-romaanin rakennuspalikat. Kirjailija on Moskovassa vuonna 1972 syntynyt Maria Stepanova, joka asuu tätä nykyä Berliinissä.
Entinen kirjailija M. pyrkii pois näköpiiristä, sillä on vaikea olla kotoisin noin petomaisesta maasta. Kielen takia ”joskus hän havaitsi keskustelukumppaninsa kasvoilla tai hartioissa värähdyksen tapaisen, joka kertoi tämän näkevän hänessä ensi sijassa pedon.”
Voi sanoa niinkin, että kirjailija M. on kirjailijana maho, kykenemätön käyttämään kieltä, joka on käynyt vieraaksi uusine ilmauksineen: erikoisoperaatio, kohde maalitettu. Hän vieraantuu samalla itsestään, ainakin yrittää muuttua toiseksi häpeän ja ahdistuksen vuoksi.
Löytyisikö muutoksen avain kevyemmistä huveista? Tarot-kortit esiin. Pakohuonepeliin poispääsyä etsimään. Sirkukseen sarkofagitytöksi moottorisahalla leikeltäväksi.
Muodonmuutoksen löytäminen alkaa käydä kafkamaiseksi:
…hotellihuone oli pelkkä purkki, jossa tiheän rotankarvan peittämä M. uiskenteli käpälät pystyssä säilöttynä syyllisyyden pirtuun, omansa ja muiden.
Ei mitään kevyttä, viihdyttävää kamaa siis tarjoa Maria Stepanova pureskeltavaksemme, kun vielä erotiikkakin on menettänyt merkityksensä kuin Sokrateella ikään:
…eroottinen valinta- ja vaihtotalous ei enää liittynyt häneen, ja ainoa siihen liittyvä tuntemus oli helpotus, kuin hänet olisi vapautettu vanhan lainan maksusta…
Yksinkertaisuuteen pyrkiminen, pois entisestä, ei ole helppo tie kirjan M.-naiselle, mikä taas tarjoaa lukijalle mahtimatkan ihmisenä olemisen tukkoisuuteen, sisimpiin syövereihin Maria Stepanovan kirjoittamana. Ollaan unen ja valveen rajamailla.
Kirjan tuplakansi ja Arja Pikkupeuran suomennos osuivat.