Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tiedetoimittaja Marcus Rosenlund on kirjoittanut jo useita tiedekirjoja, joissa hän on tarkastellut sääilmiöitä (Sää joka muutti maailmaa), avaruutta (Kohti korkeuksia) ja pieneliöiden maailmaa (Pieni suuri elämä). Nyt hän sukeltaa maan alle. Jo edellistä kirjaa kommentoin irtonaiseksi kokoelmaksi erilaisia aiheita ja sama meno jatkuu tässäkin, mutta ei se mitään: Rosenlundin tyyli toimii.
Rosenlundin kirjoituksissa henkilökohtaiset elämänkokemukset yhdistyvät tieteelliseen tietoon ja tieteenhistoriaan. Henkilöhistorian puolelta eniten esille nousevat fossiilinkerääjistä kenties merkittävin, Mary Anning, ja Suezin kanavan aikaansaanut ranskalainen Ferdinand de Lesseps. Rosenlund kierrättää lukijaa eri puolilla maailmaa erilaisten kaivosten, onkaloiden ja maanalaisten rakennelmien parissa. Hurjan kokoisia rakennelmia maan alle on kaivettukin.
Lontoon ystäville kiehtova oli esimerkiksi katsaus siihen, miten Lontoon monet joet on haudattu maan alle. Kaupungista tulee mieleen vain sitä halkova Thames, joka oli 1800-luvulla todella kammottava likaviemäri ja loputon löyhkän ja sairauksien lähde, mutta Lontoossa on ollut useita muitakin jokia, joista nykyään on jäljellä lähinnä niiden mukaan nimettyjä katuja. Lehtitaloistaan tuttu Fleet Street esimerkiksi on nimetty Fleet-joen mukaan; se on edelleen suurin Lontoon maanalaisista joista ja tärkeä viemäri.
Veli-Pekka Ketolan suomennos on sujuva. Taitossa oli hitunen liikaa huolimattomuutta, yhteenliimautuneet sanat häiritsivät hieman lukemista, ja yksi pieni käännösvirhe pisti loppupuolelta silmään: ruotsin hårnålskurva ei käänny suomeksi kirjaimellisesti hiusneulamutkaksi, vaan neulansilmämutkaksi. Kokonaisuus on kuitenkin riittävän hyvä. Faktojen ja anekdoottien yhdistelmä tekee Maanalaisesta elämästä sujuvaa luettavaa, kun se poukkoilee eteenpäin maanalaisesta aiheesta toiseen.
