Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”On kirja puun alle unohtunut,
lie tuuli sitä taapäin selannut.
Kuiskii yllä hopeaiset
lehtikuusten oksakaaret.
Lemmenpari varjoissansa
salaisuuksiaan supattaa.”
Jos rakastat aristokraattista brittiläisyyttä ja sitä tunnetta, kun kirja tuo tuulahduksen menneestä maailmasta suoraan ihollesi, on tämä Booker-palkitun Alan Hollinghurstin ensimmäinen suomennettu teos juuri Sinua varten. Älä kuitenkaan oleta, että pääset leppoisalle päiväkävelylle komean herrasmiehen tai kauniin ladyn seuraan, äläkä myöskään että tuleva lukukokemuksesi lennättää sinut kärpäseksi kattoon, kun tanssisalissa ennalta-arvattavat ihastuksen kohteet löytävät toisensa sukulaistensa vaatimuksista huolimatta.
Vieraan lapsi vaatii lukijaltaan omistautumista. Sitä ei voi lukea ohimennen tai puolinukuksissa. Teoksen henkilöhahmogalleria on niin moniulotteinen ja sen viiteen osaan jakautuva aikamatkailu niin laaja-alaista ulottuen vuodesta 1913 aina nykypäiviin asti, että tarkkaamattomuus eksyttää lukijan tämän salaisuuksia tihkuvan sukupolvitarinan ulkopuolelle.
Kärsivälliselle lukijalle teos antaa paljon. Lyhykäisesti kuvailtuna se on tarina nuoresta runoilijasta, joka saapuu viikonloppuvierailulle ystävänsä perheen maaseutukartanoon hurmaten elegantilla olemuksellaan sen väen, etenkin perheen Daphne-tyttären. Ensimmäinen maailmansota vie kuitenkin pian runoilijan mennessään ja jäljelle jää suuri määrä kysymyksiä – sekä Daphnen muistikirjaan runo, joka kirvoittaa henkilön toisensa jälkeen porautumaan runoilijan mielenmaailmaan.
Teemoista muutaman mainitakseni homoseksuaalisuus ja boheemius tasapainottavat hienosti kirjan eleganttia ja jopa kuivahkoa brittiläistä yläluokkaisuutta. Se että tuo paheellisuus jätetään rivien välistä luettavaksi – joskin on lukijalle alusta lähtien ilmiselvää – lisää osaltaan teoksen uskollisuutta aikakaudelleen, sen autenttisuutta.
Suosituksen arvoinen kokemus monilta osin.
