Sarjakuva on taiteenlajina kahden kauppa: siinä yhdistyy teksti ja kuva. Parhaissa molemmat ovat kohdallaan, mutta hyvään riittää sekin, että toinen osuu kohdalleen, jos toinen ei ole aivan hukassa. Makuja on monia, mutta minulle teksti on tärkeämpi ja hyvän tekstin vuoksi voi antaa anteeksi tylsän kuvituksen.
Näin myös Varataivaan kohdalla. Anne Muhosen piirrostyyli ei istu minun makuuni, pidän väritystapaa vähän tuhruisen näköisenä, eivätkä henkilöhahmot miellytä silmää.
Teksti pelastaa kuitenkin tämän albumin täysin. Tytön ja varjon vuoropuhelu on hauskaa, oivaltavaa ja kiinnostavaa ja kertomus sairaalassa olevasta vanhasta miehestä, jonka seurana tyttö istuu kun ei muitakaan ole, on koskettava. Hyvän tarinan ansiosta Varataivas on mukava lukukokemus, jota voi suositella — ehkä kuvituskin osuu jonkun muun makuun paremmin.