Toiset on puitteiltaan omaperäisin dekkari, jonka olen koskaan lukenut. Tapahtumapaikkana on kaksi kaupunkia: Besźel ja Ul Qoma. Kaupungit ovat päällekkäin. Kyse ei ole rinnakkaistodellisuuksista, vaan kaupungit ovat fyysisesti lomittain ja päällekkäin. Samat kadut kuuluvat molempiin kaupunkeihin.
Kaupunkien asukkaat luovat eron kaupunkien välille. Asukkaat on koulittu pienestä pitäen näkymätöntämään toista kaupunkia. Besźeliläiset eivät yksinkertaisesti näe ulqomalaisia. He eivät saa nähdä — jos näkee, kaupunkien välistä eroa ylläpitävä poliisiorganisaatio Rikko tulee ja vie. Tämä on hieman hankalaa, sillä kaupungit ovat todellakin täysin lomittain. Samalla kadulla osa taloista voi olla Besźeliä, osa Ul Qomaa.
Asetelma on hämmästyttävä, mutta China Miéville on rakentanut sen erittäin hyvin ja luontevasti. Se ei tunnu väkinäiseltä. Kirjassa keskiössä oleva rikos ylittää tietysti kaupunkien rajat, joten rikosta tutkiva komisario Borlú Besźelin poliisista joutuu vierailemaan Ul Qoman puolella tapausta selvitellessään. Alkuun pikkujutulta vaikuttava tapaus on luonnollisesti kaikkea muuta, juttu tuntuu ulottuvan varsin korkealle — ja mikä on salamyhkäisen ja kaikkivoivan Rikon osuus asiassa?
Toiset on mainio dekkari, jota voi suositella kaikille uuskumman ystäville. Myös ennakkoluulottomien dekkarifanien kannattaa tutustua Miévillen kiehtovaan kaksoiskaupunkiin. Kirja on kerännyt myös varsin kunnioitettavan läjän palkintoja: Hugo, Arthur C. Clarke, World Fantasy Award, Locus, British Science Fiction Association Award, Nebula-ehdokkuus…