Vaimo heittää Teemun pihalle sen jälkeen, kun Teemu on yrittänyt polttaa heidän talonsa, jossa vaimo ja lapset olivat vahingossa sisällä. Teemu – lihava, keski-ikäinen mies, jolla ei ole enää muuta kuin yksi laatikollinen tavaraa – näkee parhaaksi lähteä isänsä ikäkululla Ladalla tekemään itsemurhaa Espanjan Baskimaalle, Pamplonan kuuluisille härkäjuoksufestivaaleille. Tanskassa kyytiin hyppää suomalainen liftarityttö Agnes, jonka omat reittisuunnitelmat tuntuvat vaihtuvan samaa tahtia matkan etenemisen kanssa. Mikä Agnes oikeastaan onkaan naisiaan?
Särkyvää on jo toinen Jari Järvelältä tänä vuonna julkaistu romaani; rikosromaani Tyttö ja pommi ilmestyi keväällä. Tuotteliasta prosaistia ei vauhti tunnu haittaavan: molemmat teokset (jotka ovat syntyneet ilmeisesti jossain määrin päällekkäin) ovat huolella laadittuja näytteitä monipuolisesta ja -tyylisestä kerronnasta, jossa punkkarihenkinen suorasanainen kirjailijanääni pääsee näyttämään parasta osaamistaan.
Limittäin päätarinan kanssa kulkee Teemun blogi, jossa hän kertoo elämästään ja historiastaan sydän kaunaa täynnä entiselle vaimolleen. Blogin kommenttiraidalla tavalliset netti-idiootit pääsevät poikkeamaan asiasta. Vaikka kirjan pohjavire on vakava ja surullinen, antaa Järvelä mustahkon huumorin kukkia niin tilannekomiikan kuin nasevasti kirjoitetun dialoginkin muodossa.
Järvelä on erinomainen aloittaja: mukaansatempaava lähtö kuuluu novellistinakin ansioituneen kirjailijan tavaramerkkeihin. Myös Särkyvää alkaa raflaavasti, kun jo ensimmäisellä sivulla haistatellaan entiselle vaimolle sangen tylysti. Ennen kuin huomasinkaan, olin lukenut jo kolmanneksen koko kirjasta. Mutta hyvän alun lisäksi Järvelä on kirjoittanut tarinalleen myös huikaisevan kauniin lopun, joka nostaa kaikin puolin muutenkin toimivan kokonaisuuden vielä pykälää korkeammalle, yhdeksi parhaista kertomuksista pitkään aikaan.
Särkyvää on hienon kirjailijan täysosuma. Suosittelen!