Portti naisten maahan kertoo meidän maailmastamme massiivisen sodan jälkeen. Mikään varsinainen post-apokalyptinen kirja se ei ole, vaan pääpaino on muualla: miesten ja naisten välisissä suhteissa. Yhteiskunta on nimittäin jakautunut kahtia. Naiset asuttavat kaupunkeja lasten ja joidenkin harvojen miesten kanssa, vastuullaan oikeastaan kaikki. Miehet hallitsevat varuskuntia kaupunkien ulkopuolella, vastuullaan sotiminen. Sotaa käydään sivistyneesti, sivullisia vahingoittamatta. Naiset voivat keskittyä rauhassa viljelemään maata ja kehittämään tiedettä ja taiteita.
Tepperin luoma yhteiskunta on suorastaan utopia. Tässä maailmassa minäkin haluaisin elää! Naisten maan utopialle luo kontrastia katsaus toiseen yhteiskuntamuotoon, jota hallitsevat naisiaan alistavat ja omistavat miehet. Ero on räikeä, eikä Tepper tunne juurikaan armoa tai myötämielisyyttä tätä toista yhteiskuntaa kohtaan. En tiedä, tarvitseeko naisten maa moista, jotta sen erinomaisuus näkyisi, mutta kirjan juonen kannalta käänne on mielenkiintoinen.
Kirjassa on, kuten Tepperiltä odotan, hienoista yllätyksellisyyttä ja odottamattomuutta ja juoni, jonka kaikki hienoudet paljastuvat vasta kirjan loppumetreillä. Nyt vain kehittämään nykyistä, turhan miesvaltaista yhteiskuntaamme tähän suuntaan, niin maailma pelastuu…