Ranska. 1700-luku. Jean-Baptiste Grenouille syntyy 17.7.1738 Pariisiin, löyhkän keskelle. Hänet hylätään. Muutoin Grenouille on lähes kuin kuka tahansa, mutta Grenouille ei tuoksu miltään. Sen sijaan Grenouillen hajuaisti on uskomaton. Sen avulla hän voi suunnistaa paikasta toiseen, se ohjaa hänen tunteitaan ja halujaan. Hajuaistillaan Grenouille hahmottaa maailmaa. Hän ei voi ymmärtää, miksi muut ihmiset käyttävät nenäänsä vain hengittämiseen, miksi he pitävät silmiä ja korvia niin kovin tärkeinä.
Grenouille menee hajuvesien valmistajan oppipojaksi. Hän oppii, miten kukan tuoksu saadaan tislattua nesteeksi, miten herkimpiäkin aineita tulee käsitellä. Kun hän tietää tarpeeksi, hän lähtee.
Grenouille luo itselleen parfyymeja, joiden avulla hän sulautuu muiden ihmisten joukkoon. Mutta ne ovat kalpeita viritelmiä Grenouillen todellisen päätavoitteen rinnalla. Grenouille tahtoo luoda parfyymin, enkelin tuoksun, jonka avulla hän voisi hallita kaikkia ihmisiä. Saadakseen tuon tuoksun, hänen on murhattava 24 neitsyttä.
Patrick Süskindin romaani kuljettaa Grenouillen tarinaa taitavasti. Ajan kuva on elävä, erityisesti tuoksuva – oikeammin haiseva. Ihailin kirjailijan tietämystä esimerkiksi hajuvesien valmistuksesta – vai onko hän sittenkin keksinyt kaiken? Oli miten vaan, uskottava hän on. Päähenkilö Grenouille herättää monenlaisia ajatuksia. Kun hän onnistuu kehittämään enkelin tuoksun, voiko häntä inhota? Voiko hänen onnistumisestaan iloita? Kirja jää mieleen, myös yllättävän loppuratkaisunsa takia. Tämän romaanin jälkeen hajuaisti on herkempi.