Majavakevään päähenkilönä on Kolumbiasta adoptoitu Hilla, joka ei ole kiinnostunut toisten lasten kanssa ystävystymisestä, vaan lähilammen majavista. Majavien asuinpaikka on uhattuna, kun paikallinen maanomistaja pitää niitä ylimääräisinä tuholaisina. Majavat toimivat yhdistävänä tekijänä, kun Hilla tutustuu Ilpoon, joka yrittää pelastaa kouluarvosanansa videoimalla majavia.
Kirjassa oli tosi kiinnostava tarina, joka ei ollut ennalta-arvattava. Paikoitellen liikuttiin maagisen realismin tai ehkä fantasian rajamailla. Samalla paneuduttiin myös arvokysymyksiin, onko tulokkailla sama oikeus asuinpaikkaansa kuin muillakin tai voiko toisen omaisuus olla arvokkaampi kuin luonto. Lisäksi pidin siitä, että tähän oli valittu juuri majavat keskeiseksi eläinlajiksi.
En oikein tiedä, että kenelle tätä suosittelisin, periaatteessa kirja on taidettu suunnata alakouluikäisille. Ainakin se on selvää, ettei tätä kannata väkisin tuputtaa jokaiselle adoptiolapselle, vaan mieluummin sitten suositella kaikille lapsille. Toisaalta tämä on yksi niistä aikuislukijalle hyvin sopivista lastenkirjoista.