Christine herää joka aamu vieraan miehen vierestä. Mies väittää olevansa Ben, Christinen aviomies. Christine saa joka aamu järkyttyä siitä, että on 47-vuotias – hän muistaa olevansa parikymppinen. Sen ikäisenä hän joutui onnettomuuteen, joka tuhosi Christinen kyvyn säilyttää uusia muistoja.
Christine muistaa tapahtumat päivän ajan, mutta yöllä hänen aivonsa tuhoavat päivän aikana kertyneet muistot ja seuraavana aamuna Christine saa taas aloittaa alusta.
Christine on kuitenkin viime aikoina tapaillut lääkäriä, joka auttaa häntä. Yhtenä keinona lääkäri on antanut Christinelle päiväkirjan, johon tämä on kirjannut tapahtumia muistinsa avuksi. Päiväkirjan avulla hän pystyy palaamaan edellisen päivän tapahtumiin – kunhan lääkäri soittaa hänelle joka päivä ja muistuttaa päiväkirjan olemassaolosta.
Mutta miksi päiväkirjan etusivulla lukee isoilla kirjaimilla ÄLÄ LUOTA BENIIN?
Kun suljen silmäni on psykologinen trilleri, jossa Christinelle alkaa, kiitos päiväkirjansa, pikkuhiljaa palautua muistoja ja selvitä asioita. Muistisairaan elämä on epävarmuutta, vainoharhaisuutta, haavoittuvaisuutta – kun ei itse muista asioita, on sen varassa, mitä muut kertovat. Haluavatko muut palata joka päivä samoihin asioihin, kipeisiinkin?
Kirja etenee alkuun rauhallisesti, suorastaan hitaasti, ja toistaa samoja asioita – luonnollisesti, sillä toistaahan Christinen elämäkin samoja kuvioita päivästä toiseen. Päiväkirjan avulla tähän tulee muutos ja tapahtumat saavat vauhtia, kunnes päästään jännittävään loppuratkaisuun, jossa palaset lopulta loksahtavat paikoilleen. Pidin; Kun suljen silmäni on taidokkaasti laadittu kirja, vakuuttava esikoisteos.