15 novellia sisältävän kokoelman aiheet ovat monenkirjavia, mutta lähes kaikkia tarinoita yhdistävä tekijä on lasten ja vanhempien suhde. Näkökulma ja kerronta pysyvät teemallisuudesta huolimatta piristävän erilaisena. Maailmaa tutkaillaan esimerkiksi lentopelkoisen miehen, isän salaisuuksia selvittävän opettajan sekä lastenlapsien syntymäpäiväpuhelua odottavan Vuokon silmin.
Malkamäen ihmishahmot ovat sellaisia, joita voisi tulla vastaan missä tahansa. Pinnan alla kuitenkin kytee, jokaisella on huolensa, joista yritetään selvitä monenlaisin keinoin – usein yksin. Perhesuhteiden ja -siteiden lisäksi yksinäisyys on paljon läsnä ja moni tarina on kuin yksinpuhelua. Teoilla ja eleillä puhutaan usein enemmän kuin sanoilla.
Kirja päättyy niminovelliin, joka on selvästi muita pidempi. Se myös tavallaan nivoo yhteen asioita ja tuntemuksia, joita on käsitelty jo aiemmissa novelleissa. Malkamäki osaa kuvata tarkasti arkisten pikkuasioiden kulkua ja kasvamista. Muiden silmissä mitätön asia saattaa merkitä toiselle loppuelämään vaikuttavaa käännettä. Aiheet ovat osin raskaitakin, mutta rinnalla kulkee elämänhalu. Jälkikasvu ei päätykään siihen, että ovi sulkeutuisi, vaan sen avaamiseen.