Kirjan alussa Bob Dylan on kuollut 1966, vaikka elettävä vuosi on 1995. Mary tapaa kotibileissä Jackin ja Nealin, jotka kirjoittavat, soittavat ja meditoivat beatnikhengessä ja seuraavat armottomalla tarkkuudella idoliensa eli Kerouacin ja Ginsbergin pukeutumista ja käyttäytymismalleja. Maailma kuoli Dylanin mukana ja nyt on pakko vain olla cool!
Mukana pyörii myös Maggie, tyttö, joka luulee olevansa Jackin tyttöystävä. Paikallisessa kirjastossa järjestetyn kirjallisuusmatinean jälkeen kolmikko lähtee tien päälle kohti Brightonia etsimään kirjallista mainetta ja menestystä. Matkalle siis, kuten Kerouac. Tarkoituksena on julkaista oma lehti, kirjallisuuslehti, tottakai.
Kaikki ei olekaan niin auvoista ja ihanaa, varsinainen triangelidraama kuitenkin. Maggie ilmestyy etsimään Jackia ja löytää kaikki samasta sängystä. Myös poikien itsekuri on pettänyt; Jack rakastaa salaa videopelejä ja pelaa niitä muiden luullessa hänen olevan ”runokävelyillä”. Neal taas on armoton diskomusiikin ystävä, joka salaa käyttää korvalappustereoita ja kuuntelee Abbaa. Mary yrittää pysyä ns. normaalina, mutta eihän se tässä seurassa onnistu. Neal on taitavampi runoilija kuin Jack ja hän on rakastunut Maryyn, mutta ei tunnusta tätä itselleenkään.
Lopulta Neal varastaa Maryn auton, ajaa sen jyrkänteelle ja häviää. Kaikki olettavat hänen tehneen itsemurhan. Myös kissa, Koko (ent. Godot) suree itsensä kuoliaaksi. Elämä muuttuu ja Mary valmistuu sihteeriksi. Tasaista elämää, kunnes Nealin äiti ottaa yhteyttä ja pyytää Jackia ja Marya kuljettamaan Kokon tuhkan Amerikkaan, Nealin muistoksi. Äiti on edelleen sitä mieltä, että Neal on hengissä, koska ruumista ei ole löytynyt.
Nyt alkaa varsinainen matka. Jack ja Mary lentävät New Yorkiin ja ottavat ajaakseen auton länsirannikolle… taas Matkalle. Kymmenen päivän aikana he eivät juurikaan keskustele, Mary ajaa ja he pääsevätkin lopulta San Fransiscoon. Yllätyksenä Nealin äiti ilmoittaa pojan olevan hengissä ja tulevan myös kaupunkiin, vain nähdäkseen Kokon tuhkat. Neal on muuttunut, ollut vastustamassa moottoriteiden rakentamista ja muistuttaa lähinnä punkkaria tai hippiä. Jälleennäkemisen seurauksena Mary ja Neal ilmeisesti alkavat seurustella, mutta Jack häviää. Todennäköisesti lifatatakseen Amerikassa ja etsiäkseen itseään…
Hauska, elettävästä ajasta pois pyrkivien ja itseään etsivien nuorten kertomus Englannista ja maailmasta siten kuin he sen kohtaavat. Itse näkisin tässä myös pienen kunnianosoituksen kaikille hip-sukupolven kirjailijoille, etenkin tietysti Kerouacille ja Ginsbergille, jotka mainitaankin vähän väliä. Kirjailjan esikoisteos, joka lupaa suuria jatkossa. Suosittelen, tämä kirja itsessään jo jatkaa edellä mainittujen mestareiden perinteitä kohtuullisen hienosti. Terävä, rosoisen kauniskin otos nuorista etsimässä tulevaisuuttaan.