Zean pääsihteeri Carlo Fischer on murhattu koetilallaan Alpeilla. Zea on järjestö, joka ajaa luonnonmukaista viljelyä sekä pyrkii kehittämään luonnostaan kylmyyttä, kuumuutta, kuivuutta ja tuholaisia kestäviä viljalajikkeita ja mahdollisesti muitakin viljelykasveja. Nyt Zean arvokas siemenpankki on kadonnut Carlon murhan myötä. Piilottiko hän sen vai myikö hän siemenet kilpailijoille? Tavoitteleeko siemeniä useampi muukin taho?
Tapahtumat alkavat vyöryä, koska YK:ssa Genevessä työskentelevä juristi Katariina Hirvi on myös mukana Zean toiminnassa. Suomessa toimiikin aktiivinen paikallisosasto, jonka puheenjohtaja on varsin itsetietoinen Oskari. Varapuheenjohtaja Benjamin on taas jonkin sortin tietokonevelho ja hänellä on jopa käyttöä. Käyttöä varsinkin vastapuolelle, sillä hänet on palkattu myös Zeaa vastustavien toimintaan. Järjestöllä on ollut ongelmia niin bioteknologiayritysten kuin eräiden suurten rakennusyhtiöiden kanssa, joka on aiheuttanut ongelmia järjestön sisälle.
Kannattaako siementen takia tappaa, ihmettelee juttua pääasiassa tutkiva Adler. Ilmeisen kannattavaa, sillä tällä hetkellä suuryritykset ovat vallanneet siemenmarkkinat omilla, geenimanipuloiduilla ja jopa myrkytetyillä tuotteillaan vähääkään piittaamatta tulevista sukupolvista. Maailmanlaajuinen asia, jota Carlo yritti parantaa kehittämällä lajikkeita ja viljelemällä niitä koetilallaan sekä pitämällä siemenpankkia. Siemenpankin kohtalo onkin ratkaistava äkkiä, se on saatava käsiin lähes millä tavalla hyvänsä! Siinä on koko Carlon elämäntyö, jonka lisäksi Zean tukema ajatus sekä toiminta ovat myös pitkälti nojanneet tähän.
Tapahtumat alkavat keskittyä Suomen maaperälle ja osittain rähjäiseen divariin sekä synkkiin metsiin. Suomen Zeassa on monenlaisia jäseniä ja Benjamin on fiksuimmasta päästä. Kuitenkin hän tajuaa tulleensa petetyksi ja alkaa sekä ihmismetsästys että kilpajuoksu etsimään siemenpankkia sekä sen mahdollista kopiota. Palkkatappajakin on liikkeellä, mutta luonto tekee kerrankin vastaiskun oikeaan aikaan ja Islannin tulivuorenpurkaus saa koko Euroopan lentoliikenteen sekaisin. Tämä taas mutkistaa sekä Zean että heidän vihollistensa, mutta myös poliisien matkustelua. Tällä kertaa nimittäin joudutaan käymään useammassakin paikassa, joista ainakin eräs on varsin erikoinen.
Tämä on Anna Lönnrothin esikoisteos ja erittäin onnistunut sellainen. Jännitys säilyy hyvin, tarina kantaa mukavasti ja kirjoittaja tuntuu selkeästi myös tietävän asiasta, josta kirjoittaa. Aihe on ajankohtainen ja mielenkiintoinen, lisäksi tässä kerrotaan useista tapahtuneista ympäristökatastrofeista, jotka jo lienee unohdettu. Sekaan on ripoteltu mielenkiintoista faktaa sopivin välein, toki myös muuten mukavasti todellisia tapahtumia ja asioita, jotka korostavat tunnelmaa ja aihetta. Itse pidin tästä ekodekkariksi nimetystä jännäristä melkoisen paljon. Hieman liikaa ehkä korostetaan eri kaupunkien tai paikkojen olemusta, nähtävyyksiä, matkustamista eri maissa. Tämä on ehkä vain oma mielipiteeni eikä se lukemista haittaa, tosin siitä saa ekodekkariksi hieman hienostelevan ja trendikkään vaikutelman.
Suosittelen kaikille aiheesta ja dekkareista kiinnostuneille sekä toivon kirjoittajalta ilman muuta lisää!