- Joillekin chick lit taas merkitsee lähinnä miehen metsästyksestä kertovaa hömppää.
- mimmikirjallisuudeksi, pimukirjallisuudeksi ja sinkkukirjallisuudeksi
Noilla Wikipedia-tiedoilla varustautuneena tämä vanha opesetä kopeloi itsensä uusille ulapoille. Tietysti täynnä ennakkoluuloja, mutta edelleen vakuuttuneena: mitä sitä samoja ratoja jos uusiakin uria tarjolla!
Sentään läpituttu miljöö: opettajainhuone, koulu, opettajat, oppilaat. Kirjoittajakin oikea maisteri. Ja onhan sitä joskus itsekin kieriskellyt kolmenkympin korvilla.
Oli tämä piristävä läjäys, tosin hyppysen liian pitkä, vaikka pitkähän on nuoren Elina-open viimeinen vuosi nuorena, kun pitäisi saada jätetyksi ’murkkuus’ kunnialla taakse, ja kondikseen 30 vinksallaan olevaa asiaa. Päällimmäisenä tietysti on – aina – miehenhankinta, sitä asiaa ei tarvitse listatakaan – itsestäänselvyyttä. Muita kyllä:
- Juo vähemmän
- Laihduta
- Juokse maraton
- Osta jotain törkeän kallista
- Ala pukeutua kuin aikuiset
- Vaihda maitosuklaa tummaan suklaaseen
- PPPP
- Ja niin edelleen
No hyvä on: lapsellista, mutta eihän se haittaa! Päinvastoin: piristää.
Monesti juuri samalla tasolla kuin opetettavansa on Elina, samoin ne kaksi parasta ikiystävää, Mira ja Miska-Tuulia, opettajahuimia hekin. Yhtä ailahtelevia kuin teinit luokan perillä: Brooke, Peggy, Lorenzo… Eihän heidän tasolleen, kontakteihin pääsisi jos olisi vanhempi ja tapakalkkeutunut – nyt biletellään, pukeudutaan yhtälailla! Ymmärtää ope oppilaansa, sekstailut ja tuntitekstailut, kun itsekin tekstailee julkisesti salaa tunneilla: mitä me ja törkeän kalliit stringit tekisimme illalla – Kalle<30 Ihanainen… Ajattelin juuri sinua ja sinun sänkyäsi ja sinua siinä…
Särkynyt sydän haluaa lohtua ja ehjäksi. Iästä piittaamatta. Niin se on. Keinoja kaihtamatta. Vaikka läpi harmaan kiven.
Olkoon siinä esikoisensa kirjoittaneen Katri Siskon sanoman vakava kiteytys. Ei kukaan halua olla lammikon pienin kala, eikä näyttää zombin puraisemalta sammakolta. Jokainen haluaa olla rakastettava ja rakastunut ihminen.
Katri Sisko kirjoittaa sujuvasti, sillai amerikkalaisittain pinnallisesti, pintaseikkailijoista, vähän kuin Valituissa Paloissa: voi hyvinkin narista, koska taustat ovat kondiksessa. Pohjimmiltaan Elinalla pikkukaupungissa pyyhkii mainiosti, mikä ettei, kun on koulutettu, hyväpalkkainen, vakityö – siis taustaturvattu. On vara kitistä turhista: sen kun hyppää autoonsa ja ajelee duuniin.
Eivät näitä chick lit -kirjoja Tekniikan maailman -lukijamiehet, hauismies-Antit älyä lukea, vaikka heidän pitäisi, jotta ymmärtäisivät oikkuilun maaperän, kasvualustan, ja osaisivat iskeä kii! Näitä kirjoja lukevat miehistä vain heiveröisimmät hauiksettomat lukutoukat, me, mutta mitä se sinkkunaisia, voiman ja kauneuden palvojia auttaa, auttaa, auttaa…